Sauna lienee kehittynyt muinaisesta asumuksesta. Ensimmäiset asumukset olivat maahan kaivettuja kuoppia, jotka oli katettu havuilla, turpeella ja nahoilla. Tällaisen asumuksen lämpimänä pitäminen talvipakkasella ilman jatkuvaa puiden lisäämistä oli mahdollista vain varaamalla lämpöä suureen määrään kiviä. Kivikasan alle oli kaivettu kolo tulta varten. Liekit lämmittivät ylläolevat kivet ja savu nousi kivien välistä majaan tai oviaukosta ulos. Kivikasa oli yleensä oviaukon vieressä savun haihtumisen edistämiseksi niin, että suurin osa savusta poistuisi suoraan ulos. Kuuma kivikasa eli kiuas piti asumuksen lämpimänä ja kuivana läpi kylmien talviöiden. Jossakin vaiheessa esi-isämme huomasivat, että heittämällä vettä kuumille kiville saatiin aikaiseksi höyryä, joka kuumensi asumuksen niin lämpimäksi, että sisällä pystyi olemaan ilman vaatteita ja että höyry ja hikoileminen irrottivat pinttyneenkin lian. He huomasivat myös, että lämpö nousi ylöspäin ja he rakensivat katon rajaan parven eli lauteen, jossa pääsi parhaiten nauttimaan löylystä, kuten he alkoivat höyrykylpyään nimittää. Näin sauna oli tullut keksityksi. Mukana olivat suomalaisen saunan pääelementit: suureen määrään kiviä varastoitunut lämpö, löyly lämmön tunteen säätelijänä ja laude löylyttelyä varten. Saunoja on ollut kaikkialla Euraasiassa, missä tarvittiin lisälämpöä talviöinä. Saunat katosivat asutuksen vakiintumisen myötä, kun opittiin rakentamaan taloja ja niihin tulisijoja. Saunasta tuli tarpeeton lämmityksen ja peseytymisen kannalta, kun vielä opittiin valmistamaan veden lämmittämiseen sopivia astioita. Sauna säilyi ainoastaan Pohjois- ja Itä-Euroopan erämaa-alueilla, joissa elinkeinona oli metsästys ja kalastus. Keräilytalous ei mahdollistanut kiinteää asumista, joten pääasiallisena asumuksena säilyi eri puolelle riistamaita kaivetut maakuopat kiukaineen. Suomessa ja Itä-Euroopassa sauna säilyi hengissä vielä kiinteän asutuksen leviämisen jälkeenkin, sillä elinolojen ankeuden takia kylpyhuonekulttuuri ei päässyt leviämään rintamaiden ulkopuolelle ja sauna pysyi hengissä maaseudun kylpyhuoneena. Saunat olivat 1800-luvun lopulle saakka alkuperäisen mallin mukaisia savusaunoja, joissa ainoa oleellinen muutos oli saunan nouseminen maan pinnalle hirsirakennustekniikan kehityksen myötä. Vuosisadan vaihteen tienoilla yleistyivät nopeasti uloslämpiävät, mutta edelleen kertalämmitteiset varaavat kiukaat. Erityisen laajalti yleistyi peltikuorinen löylyluukulla varustettu pönttökiuas, nykyisen Aitokiukaan esikuva. Vuosisadan vaihteen ihmisille sauna ei ollut harrastus vaan jokapäiväiseen elämiseen liittyvä hyödyke. Niinpä savusaunojen nokeen ja hitauteen kyllästyneet esi-isämme hylkäsivät savusaunansa ja rakensivat tilalle pönttökiukailla lämpiävät saunat. Pönttökiuas oli savusaunaa nopeampi. Se lämpeni 1-2 tunnissa. Pönttökiuas oli pitkään aikaan viimeinen kiuas, joka tuki alkuperäisen saunan ideaa: siinä oli suuri määrä kuumia kiviä, saunan lämpötila oli suhteellisen alhainen ja lämmön tuntemusta säädeltiin runsaalla löylynheitolla. Pönttökiuas oli ensimmäinen teollinen kiuas. Sitä seurasi 1930-luvulla Kastorin valmistama ensimmäinen jatkuvalämmitteinen puukiuas. Sen kulta-aikaa olivat 1950- ja 1960-luvut, jolloin se syrjäytti pönttökiukaan. Jatkuvalämmitteisen puukiukaan etuna oli sen nopeus ja tehokkuus. Sauna oli lämmin jopa 20 minuutissa ja kiuas riitti lämmittämään suurenkin saunan. Jatkuvalämmitteinen kiuas oli halpa. Se oli myös ensimmäinen kiuas, joka sopi pieniinkin saunoihin. Saunomisen kannalta jatkuvalämmitteinen kiuas loi uuden saunomiskulttuurin, jossa sauna on kuuma ja kuiva, joskus polttava pätsi, niin että löylyn heitolle ei jää paljoa tilaa. Jatkuvalämmitteisen kiukaan toimintaperiaate edellyttää saunan lämmittämistä kuumaksi, koska pienestä kivimäärästä johtuen kiukaassa ei ole riittävää löylykapasiteettia runsaaseen löylyheittoon, mikä on mahdollista matalammissa lämpötiloissa. Jatkuvalämmitteisen sähkökiukaan voittokulku alkoi 1970-luvulla ja oli huipussaan 1980-luvulla. Jatkuvalämmitteinen sähkökiuas oli ensimmäinen kaupunkiympäristöön sopiva kiuas. Se oli halpa ja helppokäyttöinen. Se sopi yhä pienempiin saunoihin. Sauna oli ollut suomalainen omituisuus aina 1970-luvulle saakka. Sähkölämmitteisyys antoi mahdollisuuden rakentaa saunan minne tahansa, myös kerrostaloasuntoihin sekä Keski-Euroopan ja muun maailman kaupunkeihin, joissa tulen tekoon asutusalueilla suhtauduttiin kielteisesti. Saunakulttuurillisesti sähkökiuas oli jatkuvalämmitteisen puukiukaan perillinen. Kivimäärä pieneni edelleen aina 15-20 kiloon pienissä kiukaissa ja 100-120 kiloon suurissa kiukaissa. Saunan oli oltava jatkuvalämmitteistä puukiukaasta kuumempi ja kuivempi löylyjen riittävyyden varmistamiseksi, koska sähkökiuas on yleensä pienempitehoinen kuin vastaava puukiuas. Sähkökiuaskin oli edelleen suomalaisen saunan perillinen, mutta paljon oli menetetty. Löylyn heitolla voitiin edelleen säätää lämmön tunnetta, mutta paljon aiempaa kapeammalla, kuumalla vaihtelualueella, kuten jaksossa lämpötila ja löyly selostetaan. "Suuressa maailmassa" kehittyi hassuja tuotteita ja tapoja, jotka suomalaisten silmissä näyttävät naurettavilta. On olemassa kiukaita, joissa on vain muutama kivi tai ei ollenkaan kiviä. On olemassa saunoja, joissa löylyn heitto on kokonaan kielletty. Nämä eivät ansaitse saunan nimitystä vaan niitä voisi kutsua vaikkapa lämpöhuoneiksi. Saunasta on luotu mystinen ilmiö, jonka käyttöön tarvitaan erityisopastusta. On olemassa tiimalaseja ja muita saunassa oloajan ohjeita ja ohjeita siitä, mikä on saunan oikea lämpötila. Suomalaiset kuulemma sietävät mitä lämpötiloja tahansa, koska he ovat siihen lapsuudesta asti tottuneet. Tällaiset "saunaviisaudet" ovat sinänsä ymmärrettäviä, koska niillä voi tehdä bisnestä. On kovin vaikeaa vuolla rahaa suomalaisesta saunomisesta, jossa ainoa sääntö on hyvänolon tunteen ylläpito: saunassa ollaan niin kauan kuin tuntuu hyvältä, sauna on niin kuuma kuin tuntuu hyvältä ja saunassa heitetään niin paljon löylyä kuin tuntuu hyvältä. Koska meillä kaikilla on erilainen hyvänolon tunne, niin ei voi olla sääntöjä eikä absoluuttisia ohjearvoja. Meille sauna on lähes pyhä paikka, jossa otamme yksilöllisesti omat löylymme ja haudomme yksilöllisiä ajatuksiamme ja viisauksiamme, joita ei vauhdita Pentium vaan silloin tällöin tippa Koskenkorvaa, jota sitäkin nautimme niin paljon kuin tuntuu mukavalta. Sähkökiukaan voittokulku oli painajainen perinteisen suomalaisen saunan ystäville. Kaupungeissa oli pakko grillata itseään, mutta se ei lannistanut tosi saunojia. He ostivat mökkipalstan syrjäisen järven rannalta ja rakensivat sinne saunansa, joka lämpeni puilla. Nyt Suomessa on 1,8 miljoonaa saunaa, joista yli 600.000 vesistöjen rannoilla. Viimeaikojen kasvu saunamäärässä on kerrostaloasuntosaunojen määrän kasvun ansiota. Vanha savusauna ennätti lähes kadota, kunnes savusaunaharrastus alkoi viritä 1980-luvulla kaikkein innokkaimpien saunaperinteen vaalijoiden keskuudessa. Nykyisin savusaunoja lienee noin 5.000. Myös kertalämmitteinen pönttökiuas sai 1980-luvulla uutta pontta. Se oli Aitokiukaan muodossa pitkään ainoa merkittävä tehdasvalmisteinen kiuas, joka tuki koko laajuudessa suomalaisen saunan konseptia tarjoamalla kylpijöille mahdollisuuden nauttia löylyn kirjosta koko laajuudessaan. Varaava sähkökiuas antoi kauan odottaa itseään. Ongelmana oli lämmitysvastusten palaminen. Tavallisessa sähkökiukaassa vastuksia jäähdyttää kiukaan läpi kulkeva ilmavirtaus, joka siirtää lämpöä kiukaasta saunaan ja jota ilmavirtausta suljetussa varaavassa kiukaassa ei ole. Ensimmäinen tunnettu ratkaisu vastusten palamisen estämiseksi oli Älykiuas vuodelta 1990. Älykiukaan ratkaisumalli on kierrättää ilmaa kiukaan sisällä puhaltimen avulla. Pian Älykiukaan julkistamisen jälkeen ilmaantui toinen versio varaavasta sähkökiukaasta, Heti Valmis ja vähän myöhemmin Aina Valmis. Nämä kiukaat olivat kaupallisesti valmiita tuotteita ja ovat saavuttaneet merkittävän markkina-aseman. Näissä kiukaissa vastusten palaminen on ehkäisty käyttämällä pientä, 250-400 W lämmitystehoa, joka ei nosta vastusten pintalämpötilaa liiallisesti. Nämä kiukaat on huolellisesti eristetty niin, että pieni teho riittää pitämään kivet kuumina. Kun löylyluukku avataan, liittyvät mukaan löylyvastukset, teholtaan 3-6 kW, joita tarvitaan saunan lämmittämiseen ja kivien pitämiseen kuumina ja löylyvalmiina. Perhekäytössä ja pienissä saunoissa sauna on kylpyvalmis heti luukun aukaisun jälkeen. Isommissa saunoissa ja lukuisamman saunojajoukon kyseessä ollen suositellaan löylyluukun avaamista 5-30 minuuttia ennen löylyn heiton aloittamista. Kiukaiden täytyy olla koko ajan kylpyvalmiina, koska kylmän kiukaan lämpiäminen kylpykuntoon kestää lähes 20 tuntia. Alykiuas kypsyi kaupalliseksi tuotteeksi vasta lähes 10 vuotta ensiesittelynsä jälkeen. Teknisesti nykyinen Älykiuas on kuin kiviä täynnä oleva kiertoilmauuni, jossa kiertävä ilma lämmittää kivet tasalämpöiseksi ja jäädyttää vastuksia. Toinen Älykiukaan oivallus on käyttää puhallinta kierrättämään saunan ilmaa kiukaan läpi, kun sauna halutaan lämpimäksi. Puhallusta säätämällä saunaan saadaan hetkessä haluttu lämpötila. Älykiukaassa on 100-400 kiloa kiviä ja sen teho on 4-30 kW. Kiukaan lämmittäminen kestää 30-90 minuuttia kivimäärän ja tehon suhteesta riippuen. Kiuas voi olla kylpyvalmiina myös koko ajan, jolloin sen energian kulutus on 1- 2 kW. Heti ja Aina Valmiitten pieni lämmitysteho rajoittaa niiden käytön lähinnä pieniin perhesaunoihin kun taas moninkertaisesti kalliimpi Älykiuas on kerrostalosaunojen ja suurten saunojen ja suurten saunojamäärien kiuas silloin, kun halutaan saunan olevan aina valmiina. Kumpikin näistä kiuasratkaisuista tukee alkuperäisen suomalaisen kiukaan henkeä eli saunominen perustuu runsaaseen löylynheittoon. Ylipäänsä nämä kiukaat ovat paljon parempia kuin tavalliset jatkuvalämmitteiset sähkökiukaat, mutta niiden hintakin on moninkertainen tavallisiin kiukaisiin verrattuna. © SaunaSite, 1997-1999

[Sisällysluettelo] [Pääsivu] [Lämpötila ja Löyly]